HIGHLIGHTS
PISCES – MIME
25'
(2023)
concerto for guitar and chamber orchestra
Kantaesitys Kitara Nova -festivaalilla 24.9.2023 klo 17:00.
Teuvo Taimioja, kitara, Elisar Riddelin, kapellimestari, Helsingin Kamariorkesteri: Kanerva Mannermaa, konserttimestari, David Seixas, II. viulu, Alexander Pozdniakovas, alttoviulu, Laura Martin, sello, Martti Genevet, kontrabasso, Robert Tobin, huilu, Petros Andreadis, klarinetti, Eliise Tani, käyrätorvi, Otto Korhonen, trumpetti.
Tilaaja: Teuvo Taimioja
Instrumentaatio: 1010 [+picc] 1100 soolo: vahvistettu klassinen kitara ja hauenleuoilla preparoitu kitara, jouset 11111. Lisäksi puhaltajat ja solisti soittavat viritettyjä Whistle Pop -tikkareita ja paperiarkkeja, ja kapellimestari tai avustaja operoi elektronista paperisilppuria.
Teoksen osat:
I. Opposite forces
II. The age of pisces
III. Mime
Tallenne teoksen kantaesityksestä löytyy allaolevasta galleriasta.
Videomateriaali © Leevi Räsänen ja Teuvo Taimioja.
Läpi ihmiskunnan historian olemme kehittäneet erilaisia tapoja jäsentää ja järjestää todellisuuttamme – uskontoja, tiedettä, astrologiaa, perinteitä ja rituaaleja. Astraaliset ajanjaksot ovat olleet yksi tapa nimetä ja suhtautua hyvin pitkiin ajanjaksoihin, sillä jokainen eläinradan jakso kestää yli 2000 vuotta. Monien tunnettujen astrologien mukaan elämme nyt Kalojen aikaa – The Age of Pisces. Kalojen merkkiä määrittävät vastavoimat, joka näkyy jo horoskoopin symbolista: toinen kaloista on vatsa kohti taivasta, ja edustaa kuolemaa, toinen taas ui eteenpäin ja edustaa elämää ja tulevaisuutta.
Säveltäessäni teosta, aloin pohtimaan uskontojen ja rituaalien merkitystä nykypäivässä ja huomasin, että ajattelutapani taiteen merkityksestä on monessa mielessä samankaltainen kuin uskontojen tarjoamat ajattelutavat. Erilaiset katsomukset eivät tarjoa valmiita vastauksia, vaan ne muotoutuvat kertomuksista ja näkyvät rituaaleina, joiden merkitys ei kontekstia tuntematta aukene ulkopuolisille. Halusin luoda Kalojen aikaan linkittyvän rituaaliverkoston, jossa paperilla – merkitysten kuljettajalla – ja sen tuhoamisella olisi hähmäinen symbolinen rooli, joka aukenisi kaikille eri tavalla. Teos pohtii nykypäivämme dystooppista ulottuvuutta ja siinä ilmeneviä vastavoimia suurilla siveltimillä maalaten. Se johdattaa kuulijansa säveltäjän äänihistoriaan, jossa kuuluvat minulle tärkeät taidemusiikin tekijät ja oman musiikillisen polkuni alku, eli leikki esineiden kanssa ja loputon mielenkiinto äänen toistamiseen ja sen erilaisten ilmiasujen tutkimiseen.
TUNNEL VISIONS
Putkinäkyjä
10'
(2023)
sinfoniaorkesterille
Julkisesti esittämätön teos, sävelletty työpajaan Radion Sinfoniaorkesterin kanssa. Työpajassa kapellimestarina toimi Kristian Sallinen.
Instrumentaatio: 2222 [+picc, +blc., +cbsn.] 4331 12 hp pno jouset 12.10.8.6.4.
Lyömäsoittimet:
1) small triangle, suspended cymbal (wire brushes are required), sizzle cymbal, spring coil, paper bag, thai gong (D2),
bell plate (E4), anvil (played with a metal hammer) – if not available, the anvil can be substituted with a brake drum or a high pitched cooking pot, for example
2) small triangle, sizzle cymbal, wind gong, tam-tam, crotales (set of 2 octaves, a bow is required), thai gongs (H2, C#4), bell plates (G#3, C#4), guiro, large wooden box (something resonant that can be hit with a hard mallet to produce a harsh, sharp wooden sound)
Teoksen osat:
1. 1st vision – Ensimmäinen näky
2. 2nd vision – Toinen näky
Haastattelu © Yleisradio, kuvat © Minna Hatinen / Taideyliopiston Sibelius-Akatemia ja Leevi Räsänen, videot © Leevi Räsänen.
Tunnel Visions -teos pohjautuu ajatukselle sosiaalisista kuplista. Millainen kunkin oma sosiaalinen kupla on ja kuinka sokeita olemme kaikelle sen ulkopuoliselle? Tämä lienee totta lähes kaikille ihmisille: kaikilla meillä on omat kuplamme, joiden ulkopuolelle on todella vaikeaa päästä tai nähdä. On luonnollista, että hakeudumme sellaiseen seuraan jossa tunnemme saavamme vahvistusta omille ajatuksillemme, eikä konflikteja tarvitse kohdata koko ajan. Teoksessa tämä näkyy eri elementtien ja instrumenttiyhdistelmien taistelutilanteina, joissa tiettyä asiaa tietoisesti peitetään, "raivataan tilaa", ja välillä taas samaan jatkumoon yhtyy isompi joukko soittajia. Teos perustuu instrumentaatiovariaatiolle ja siinä sama materiaali, "mielipide" toistuu useissa erilaisissa asuissa läpi 10-minuuttisen teoksen. Kokemuksellisesti nämä variaatiot eroavat toisistaan täysin ja kiinnittämättä huomiota sävelmateriaaliin, joka usein konserttikuuntelijalle ei ole havainnon primäärisin taso, tätä ei välttämättä huomaa. Saman argumentin toisto on illuusio. Teoksessa on kyse moniäänisyyden ja yhden mielipiteen tasapainosta. Koko teoksen sanoma tiivistyy siihen, että joissain tilanteissa totaaliseen hiljentämiseen voi riittää vain yksi sana.
OUTOLIINI
45'
(2023)
5-kanavaisen elektronisen äänen sävellys ja äänisuunnittelu Laura Jantusen koreografiaan teoksessa Outoliini
Ensiesitykset Helsingissä 13.-18.2.2023, 5 esitystä
Outoliini tarkastelee niitä hetkiä läheisissä ihmissuhteissa (perhe, ystävät, rakastavaiset, kumppanit), joissa yhteiskunnan rakentama ihminen meissä astuu taustalle ja rakkaan kanssa oleminen tuottaa iloa. Outoliinissa keskityimme ei-seksuaalisiin kohtaamisiin. Tämä rajoitus antoi tilaa naiiveille, leikkisille, hellille ja ihmisestä eroaville liikkeen muodoille. (Laura Jantunen)
Säveltäjän ajatuksia teoksesta voi lukea alla olevan gallerian ensimmäisestä kuvasta.
Työryhmä:
Koreografia, Laura Jantunen, esiintyjät: Pauliina Sjöberg, Pääsky Miettinen ja Laura Jantunen, säveltäjä: Leevi Räsänen, valosuunnittelu: Ilmari Pesonen, skenografia: Miina Kujala, dramaturgi: Pipsa Enqvist, pukusuunnittelu, toteutus ja ryijy: Laura Jantunen, esiintyjä harjoituskaudella ja äänenkäytön valmentaja: Sofia Keto-Tokoi, ääntelijät äänitteillä: Sofia Keto-Tokoi, Pauliina Sjöberg, Iiris Miettinen, Leevi Räsänen ja Laura Jantunen, juliste: Sirkku Rosi
Taltiointi on salasanalla suojattu. Salasana on Laura@2023
Teoskuvat © Jere Aalto.
THE TWO CHILDHOODS
13'
(2022)
jousikvartetto
Kantaesitys PAUHU-nykymusiikkifestivaalilla Enonkoskella heinäkuussa 2022. Savonlinna-kvartetti, Enonkosken kirkko.
Andrei Nikulin, I viulu
Eeva Vesamäki, II viulu
Katja Inkala, alttoviulu
Ilkka Vesioja, sello
Teos valittiin teoshaussa What Ever Works! -festivaalille Turussa 2023, ja on ehdolla Glasgow'n Nordic Music Daysin ohjelmistoon vuodelle 2024. Nordic Music Days -festivaalille haki vuonna 2023 yli 500 pohjoismaista säveltäjää.
Teoksen osat:
1. valkoista sumua
2. leviävä muste
3. mitä en muista, ei tarvitse unohtaa
Teoksen tilaaja: Savonlinna-kvartetti ja TEMA-kvartetti.
Teoksen sävellystyötä tuki Taiteen Edistämiskeskuksen Etelä-Savon Taidetoimikunta ja Paulon säätiö.
Kuva © Joonas Palsio.
The two childhoods syntyi henkilökohtaisesta tarpeesta parantua. Ne, jotka ovat kokeneet koulukiusaamista, tietävät kuinka sanat voivat muuttua aseiksi, ja sen syvälliset ja pitkäaikaiset seuraukset. Olin pitkään ajatellut, että lapsuudessani kokemani kiusaaminen olisi tehnyt minusta vahvemman, mikä on yleinen tapa tukahduttaa traumoja. Kootessani ajatuskarttaa lapsuusmuistoistani alkaessani kirjoittaa teosta, ymmärsin selvinneeni tukahduttamalla lähes kaikki muistot kokonaan. Lapsuuteni on harmaata massaa. Teos pyrkii käsittelemään sitä muistomössöä joka jäljellä on, yhteyksien puutetta yrittäessäni ymmärtää omaa menneisyyttäni. Käyttämällä kuoronjohtajan, joka aikoinaan asui kotikaupungissani, tekemää kansanlaulumaista melodiaa sävellyksen materiaalina, luon uuden yhteyden juuriini, mutta omilla ehdoillani. Sattumalta tämä teos syntyi, kun asuin Glasgow'ssa – kauimpana itäsuomalaisista juuristani, missä olen koskaan asunut.
VIIMEINEN LAUTTA
20'
(2023)
kamariooppera
Kamariooppera Taika Martikaisen librettoon. Ensiesitykset Helsingissä 20.-21.4.2023.
Sävellys: Leevi Räsänen
Libretto: Taika Martikainen
Ohjaus: Jaakko Kiljunen
Teoskonsepti: Taika Martikainen, Leevi Räsänen, Jaakko Kiljunen, Wilhelmína Tómasdóttir
Kapellimestari: Elisar Riddelin
Maria: Wilhelmína Tómasdóttir
Gloria: Aleksiina Turtiainen
Kuoro: Aleksiina Turtiainen, Maija Turunen, Sakari Topi, Yolanda Harding
Piano: Tsotne Sidamonidze
Harmonikka: Kalle Siitonen
1. sello: Otto Nuoranne
2. sello: Karret Sepp
Instrumentaatio: acc., pno., vlc., db., chx (any fach, min. 3 singers), 2 high voice soloists. Optional version for cello instead of double bass.
Teoksesta
Eräässä varhaisessa tapaamisessa teoskonseptin suunnitteluun osallistuneen työryhmän kanssa, aloimme muistella kaikkia häitä, joissa olemme elämämme aikana käyneet. Totesimme häissä olevan jotain harvinaisen yleistä ja jaettua – että se olisi ainakin samasta kulttuuriympäristöstä tuleville ihmisille sellainen asia, josta kaikilla on jokin mielipide ja kokemus (vähän niinkuin inttijutut ehkä ovat joillekin). Tosin suurimmaksi osaksi kultaisista muistoista koostuvista inttijutuista poiketen huomasimme, että häihin liittyy valtavasti eri ihmisten ristiriitaisia odotuksia, historian painolastia ja konventioita – kenen juhlat häät ovat?
Emme halunneet nostaa pääosaan morsianta vaan nimenomaan jonkin näistä häihin liittyvistä, usein huonosti yhteiskunnan odotuksiin vastaavista henkilöistä. Häät ovat rakkauden juhlan ja kaiken mukavan ohella osa patriarkaalisen yhteiskunnan perinnettä, joka näkyy vahvasti vielä tämän päivän hääjuhlissa. Oopperassa keskiöön on nostettu morsian Glorian lapsuudenystävä, kaaso Maria joka on nuoruuden jälkeen ajautunut kauemmaksi Gloriasta. Glorian poikettua nopeasti stressaamassa myöhäisillan viimeisistä juhlahuolista, pääsemme seuraamaan Marian sisäistä kamppailua hänen ja Glorian välisestä ihmissuhteesta sekä yhteiskunnan asettamista hääjuhlassa pintaan nousevista odotuksista ja epävarmuuksista.
Libretto
Gloria: Maria! Maria avaa! Paljonko sä oot juonut? Ole hyvä tule ulos. Viimeinen lautta lähtee. Täällä on vessajono ja catering väittää, että tiskaus kuuluu muka meille.
Vessajono: Maria, Maria, Maria! Mene juhlasalin takaosaan cateringin tykö ja lupaa omin käsin tiskata kaikki, kaikki, kaikki!
Maria: Kuskaa te saatanan määkijät housuun. Ja Gloria mä join vain yhden pullon yhden tähden jallua. Pohjat on vielä. Miestenvessassa oli jallu ruusumyrttikorissa. Naistenvessassa oli korissa tamponeita. Mä istuin koko päivän sen sun yhen sukulaispellen vieressä, jota ihan syystä häpeät, ja se päti että nieriä kuuluu lohikalojen heimoon ja nämä ilotulitteet muistuttaa hänen ejakulaatioitaan.
Vihkimaljan join. Mut mä sanon. Sehän oli vitun kallista vintagesampanjaa, mutta kuselta se maistu. Miestenvessan lattiasta tuli oikeen teiän vihkimalja mieleen.
Vessajono: O-ou! O-ou! O-ou! Ulos! Ulos! Ulos!
Maria: Ulos en tule ennen viimeistä lauttaa. Mä vaan juon ja laulan ja juon ja laulan ja juon ja laulan ja juon. Sitten juoksen lauttaan, yö on kylmä ja meri on tyyni, mutta mulla on lämmin ja villi olo. Gloria muistatko kun joskus bileissä mentiin piiloon astiakomeroon juomaan valkkaria ja supisemaan ja joku hakkas ovea ja huus Maria, Maria avaa? Miksi susta tuli timanttisormusnainen? Onko kivaa saada isoa munaa ja sata neliötä Töölöstä?
Vessajono: Sinä syntinen säkki, sinä langennut nainen, sinä Magdalan Maria! Olet kivi ystäväsi kengässä, kanto ystäväsi kaskessa, mutka ystäväsi matkassa! Vaikene, sinä känninen, kadotettu kala!
Maria: Gloria, pullo on tyhjä. Onko se kateutta jos ei halua samaa kuin kaverilla on? En ole ollut sulle reilu. Kun kerrankin voitat jossain mä vaan seison vieressä vittuilemassa. Gloria mä oon pahoillani. Gloria menitkö sä jo. Gloria.
ETKOT
4'
(2022)
kamariorkesterille
Kantaesitys Avantin Suvisoitossa Porvoossa 2.7.2022, Avanti! kamariorkesteri József Hársin johdolla.
The money maker of the classical music world. I’m serving you 100% opulent, quirky and perverse Beethoven realness cut up and glued back together to form ETKOT, the wildest and steamiest pre-party you’ve ever experienced.
Instrumentaatio: bsn., solo fl., solo vln., 6 vlns., 2 vlas., 2 vlc., cb.
Teoksen sävellystyötä on tukenut Paulon Säätiö ja Taiteen edistämiskeskus.
ETKOT kamariorkesterille on sävelletty paperikollaasitekniikalla käyttäen materiaalina Beethovenin kahta pianoteosta – Waldstein-sonaattia ja Rondo A Capricciota (Op. 129), joka tunnetaan myös nimellä ”Rage over a lost penny”.
Kollaasit on muunnettu partituuriksi iteraatioittain. Kuvaan seuraavassa teoksen valmistumisen vaiheita:
1) Nuottimateriaalin tulostaminen
2) Materiaalin läpikäynti soittaen, kiinnostavien materiaalien ympyröinti
3) Kiinnostavien materiaalien leikkaaminen lyhyemmiksi, useimmiten muutaman neljäsosanuotin mittaisiksi pätkiksi
4) Kollaasien valmistaminen satunnaisotannalla – fragmentit on nostettu arpomalla ja järjestetty paperille haluttuun sommitelmaan ensin nuottipuoli alaspäin. Sen jälkeen fragmentit on käännetty oikein päin alkuperäisille paikoilleen.
5) Materiaalin liimaaminen paikoilleen alkuperäiseen asentoonsa
6) Järkevien kokonaisuuksien etsiminen, tahtiviivoitus ja uudellenrytmitys esim. taukoja lisäämällä ja poikkeusjakoja tai ylimääräisiä palkituksia luomalla
7) Lisä-äänien kirjoittaminen käsin
8) Transkribointi 6-kerroksiseksi kondensoiduksi partituuriksi: tässä vaiheessa rytmit lyötiin lukkoon ja myös graafiset virheet, kuten väärin päin olevat nuotit tai virheet alkuperäisessä nuotissa otettiin huomioon esim. muuntamalla niitä mikrosäveliksi
9) Orkesterointi teoksen kokoonpanolle kondensoidun partituurin pohjalta, materiaalin toistaminen ja muodontaminen, tempojen ja esitysmerkintöjen määrittely
DON'T TELL MAMA.
6'20''
(2022)
jousiorkesterille, harpulle, celestalle ja lyömäsoittajille
Kantaesitys Kaija Saariaho 70 -juhlakonsertissa 15.10.2022. Musiikkitalon konserttisali, Helsinki.
Avanti! kamariorkesteri, joht. Aliisa Neige Barriere.
Tilaaja: Musiikkitalon Urut Soimaan.
Teoksen tilaamista tuki Teosto ja sävellystyötä Taiteen edistämiskeskus.
Don’t tell mama oli Musiikkitalon Urut Soimaan ry:n tilaus Kaija Saariahon 70-vuotisjuhlakonserttiin lokakuussa 2022. Tiesin konsertin muun ohjelman alusta saakka ja se oli melko paineinen paikka – valtava konsertti, jonka Yle radioi, esiintyjinä maamme huippuyhtyeet Avanti ja Zagros – ja kaiken lisäksi muu ohjelma oli Kaijan viulukonsertto ja huilukonsertto, joiden väliin minun 5-minuuttinen teokseni sijoittuisi. Tiesin, etten voi millään tapaa kilpailla Kaijan musiikin kanssa – oli siis tehtävä jotain täysin muuta.
Tartuin juhlien ajatukseen ja pohdin, mitä juhliminen minulle tarkoittaa. 70 vuotta, tarvitaan siis isot juhlat! Lähdin kartoittamaan vaikutteita yökerhoista, erityisesti musiikista, johon on hyvä tanssia. Teos on ajatuksena jatkoa ETKOT-teokselle, josta muutama musiikillinen elementti on peräisin ja lisäksi ydinmateriaalina toimivat lainaukset Madonnan Voguesta, Britney Spearsin Toxicista ja Kylie Minoguen Can’t get you out of my headista. Lisäksi kiihtyvät tahdit 80-87 sisältävät erityiskunnianosoitukset Kaijalle, yhdelle suurimmista naisikoneistani (tietysti edellä mainittujen lisäksi…), kun I. viulut soittavat nopein synkooppirytmein kulkuja, joiden mukana voisi laulaa ”Madonnaa, Rihannaa, Kaijaa…”. Tietenkin silloin, kun on Kaijan aika, celesta, harppu ja lyömäsoittimet heräävät toismaailmaiseen kimmellykseen.
RIEVDAN
12'
(2023)
joikulle, klarinetille, pianolle, viululle ja sellolle
Kantaesitys Juhlsin Hopeapajalla, Kautokeinossa Norjassa osana Hetan Musiikkipäiviä 8.4.2023.
Teos on sävelletty kollektiivisesti joikutaiteilija Hildá Länsmanin kanssa.
Hildá Länsman, joiku, Robert Ek, klarinetti, Hannu Alasaarela, piano, Kasmir Uusitupa, viulu, Saara Särkimäki, sello.
Tilaaja: Hetan Musiikkipäivät
Teos on sävelletty Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahaston tuella.
Kuvat © Anu Jormalainen ja Leevi Räsänen.
Hildá: “Ensimmäiset pilkahdukset teokseen syntyivät kun pohdiskelin unissani joiun muodossa entisaikojen tapoja kommunikoida luonnon kanssa. Joiku on ollut yhtenä tapana kunnioittaa alueita ja sen avulla siunattiin oma tekeminen luonnon parissa.
Tämä teos temaattisesti lähtee vanhan ajan siunauksesta luonnon kanssa elämiseen ja toimimiseen, jonka jälkeen matka jatkuu nykypäivän ajatuksiin. Meidän ympäristömme ja kulttuurit ovat isossa muutoksessa. Jokin tuossa muutoksessa on hyvin tarpeellista ja kaunista, jonka kääntöpuolena on myös isot haasteet ja kaipaus menneeseen. Kysymykset jäävät leijailemaan, miten ottaa tulevat muutokset vastaan ja voidaanko perimätietoa vielä soveltaa uudessa ajassa?”
Leevi: ”Hildá toi yhteen ensimmäisistä tapaamisistamme muutoksen, jonkinlaisen käänteen yhtenä aihevaihtoehdoista. Minulle pysähtyminen ja rauhoittuminen paikalleen näyttäytyvät sen vastavoimana ja aloin ajatella, miten teos voisi heijastella tarvetta tai keinoja pysähtyä ajassamme, jossa meitä revitään eri suuntiin ja kaikki ympärillämme on jatkuvassa murroksessa. Teoksen lopussa musiikki kirjaimellisesti jäätyy paikalleen, jää hiipuen jankkaamaan omaa rataansa ympäröivän maailmankaikkeuden jatkaessa täsmälleen samoin kuin joitakin minuutteja aikaisemmin.
Työstäessämme teosta ja jakaessamme ideoitamme ja materiaalejamme, vaikutuin Hildán lähettämien aihioiden rikkaudesta ja runsaudesta. Joiku kannattelee itseään täydellisesti sellaisenaan. Tuntui haastavalta lähteä säveltämään sen rinnalle, ja siksi teoksessa kaikki lähteekin Hildán materiaalista, joka välillä instrumenttikvartetin käsittelyssä alkaa elää omaa elämäänsä ja välillä taas yhdistyy dialogiin Hildán joikaamisen kanssa.”
THE IMPOSSIBILITY OF COMMITTING TO THIS
17'
a diary of december 2019 for three guitars
(2019)
Kantaesitys Kitara Nova -festivaalilla Helsingissä 2020. Henrik Holmström, Antero Pellkka ja Teuvo Taimioja, kitarat.
Teos edusti Suomea UNM-festivaalilla Tanskan Aarhusissa vuonna 2021.
Tilaaja: Kitara Nova -festivaali
Teoksen sävellystyötä tuki Teosto.
